Tyttäremme päätti jättää meidät, ja muuttaa yhteen jokin ihme juipin kanssa.
Tai mikälie muusikon renttu nyt onkaan.
Olihan tästä jo puhuttu reilun vuoden verran, että kun tyttäremme kirjoittaa ylioppilaaksi ja on saanut itselleen työpaikan, voi hän halutessaan muuttaa omilleen.
Itseäni ajatus kauhistuttaa, en usko että hän pystyy pärjäämään päivääkään ilman viisaan isänsä neuvoja tai äitinsä herkullisia ruokia.
Mutta pakkohan minun on päästää täysi-ikäinen tekemään juuri ne omat valinnat ja virheet jotka itsekkin olen aikanaan tehnyt.
Kuten, muuttaa kommuuniin 5 muun ihmisen kanssa, joista kenelläkään itseäni lukuunottamatta ei ollut työpaikkaa.
Siitä ei oikein tullut mitään... Tai yrittää säästää muuttokuluissa ja kuljettaa täyspuista kirjahyllyä Fiat Unon katolla.
On muuten hankala kuljettaa moista kuormaa, kun pakkasta on reipas -15 astetta, ja jokainen ikkuna on auki, niin että köydet mahtuvat niistä kulkemaan. Lisäksi iskarit olivat kokoajan pohjassa, koska auton takapenkki oli ahdettu niin täyteen että lokasuojat kuluttuvat takarenkaat sileiksi. Se ei tullut halvaksi...
Koska olen kaukaa viisas, en aio joutua tässä muutossa maksamaan mistään ylimääräisestä.
Tilasin Mainio Muuttopalvelun miehet hoitamaan homman.
Eniten tässä asiassa kuitenkin korpeaa se, että sinne muuttaa joku kuolaava kolli, joka on kaiken lisäksi enemmän kiinnostunut nuottien lukemisesta kuin porakoneista ja naulapyssyistä.
Mutta eipäkai sillekkään voi mitään. Pääasia on, että on opetellut sen Kirkan kappaleen: "Surun Pyyhit Silmistäni Pois". Annoin sen ehdoksi sille, että saa asua saman katon alla meidän Liisan kanssa.
Kyllähän minä soitan sitten joka päivä niille ja kyselen että joko Liisa haluaa muuttaa takaisin kotiin.
Olenkin jo tehnyt suullisen sopimuksen Mainio Muuttopalvelun kanssa, että kun Liisa vihdoin ymmärtää tehneensä virheen, joko miesvalinnassaan, tai muuttaessaan omaan asuntoon, ovat Mainion miehet valmiina siirtämään muuttokuorman meille takaisin alta aikayksikön.
Itse en pysty muuttoon osallistumaan huonon selän takia.
Mutta miksi edes vaivautuisin kun voin ostaa palvelun, ammattilaisilta se käy kätevästi ja nopeasti.
En ymmärrä miksi vaimoni suhtautuu tähänkin asiaan niin välinpitämättömästi.
Toki joka kerta kun muutto tulee puheeksi, alkaa kyyneleet valumaan pitkin hänen suloisia poskiaan.
Mutta heti kun minä alan puhumaan siitä että meidän tyttö joutuu muuttamaan jonkun viulistin kanssa yhteen, siitä alkaa vaan nalkutus ja suuni tukitaan välittömästi terävillä argumenteillä, missä perustellaan muuton tarpeellisuus niin että jään sanattomaksi.
Se on kuulemma joku "Sello" se soitin...
No jospa se kolli olisi opetellut sen Kirkan kappalleen, sillä saisi jo paljon anteeksi.
Nähtäväksi jää mitä tästä kaikesta vielä seuraa.
En voi kuitenkaan muuta kuin luottaa omaan kasvatukseeni, ja siihen että meidän Liisa tekee ne oikeat valinnat.
Iso muutto meille kaikille.
Kirjoittanut Petri Kuvaja